• Takaisin

Glenna of Swildie

Virallinen nimi: Glenna of Swildie
Kutsumanimi: Glenna
Sukupuoli: tamma
Rotu: ylämaanponi
Väri: hallakko
Säkäkorkeus: 140 cm
Ikääntyminen: yksi URL-vuosi = puoli IRL-vuotta / 10.06.2010 / 3-vuotias
Rekisterinumero: VH-xxxxx
Syntymämaa: Skotlanti, Iso-Britannia
Painotus: yleispainotus, harrastekäyttö
Koulutustaso: ko. Helppo A, re. 90 cm, me. 70 cm
Kasvattaja: Ada & Sakkura, Swildie Highlanders
Omistaja: Frianna (VRL-08406), WeRa
Asuintalli: Juukan Puskala
Muuta: -

Everything you could wish for

"Pureva pakkastuuli puhaltaa hupun pois kasvojasi suojaamasta, nipistää poskia kirpeästi, mutta jatkat itsepäisesti taivallusta kevyen lumen halki, vahvaa viimaa vastaan. Viimein talli ilmestyy näköpiiriisi, lähestyt sitä askel askeleelta. Loputtomalta tuntuneen vaelluksen jälkeen pujahdat tammisesta ovesta sisälle tallin lämpöön, mutta et ole vielä perillä. Et välitä hevosten vaativista rapsuttelupyynnöistä, et johtajan määräilevästä hirnahduksesta, sillä etsit katseellasi sitä, jonka vuoksi tulit, jonka vuoksi jaksoit taivaltaa koko pitkän matkan. Seuraava karsina onkin kaipaamasi, ja luikahdat hallakon tamman viereen, kiedot kätesi lempeästi tuon kaulaan. Se hörisee mielissään hellyydenosoituksistasi, painaa oman päänsä olkapäällesi. Jäät seisomaan siihen, onnellisena tamman seurasta. Vaikka matka olikin pitkä, oli päämäärä sen arvoinen. Ja tiesithän myös, että tamma tekisi milloin vain saman sinun puolestasi."

Tutustuin Glennaan aivan sattumalta, joskin olin jo jonkun aikaa haikaillut omakseni ihanaa ylämaanponia. Kun sitten käväisin Skotlannissa siellä päin vieraillessani, päädyin myös ylämaanponeja kasvattavalle Swildien tilalle. Glenna oli tuolloin vielä aivan pienokainen, mutta tuon ilkikuriset temput ja innostunut pilke silmäkulmassa saivat minut ihastumaan varsaan. Sovin sitten tallin omistajien kanssa, että tulisin hakemaan nuoren tamman vieroituksen jälkeen. Oli ihastus sitten suuri tallinpihassa, kun muutaman viikon kuluttua toin hevosjoukon jatkoksi tämän suloisen hallakon.

Glenna ei vartuttuaankaan menettänyt huumorintajuaan ja ilkikurisuuttaan, vaan yhä tamman kujeet tuskastuttavat sen hoitajaa ja naurattavat muuta henkilökuntaa. Kovin suurta ei tammasta ikinä tullut, niin kooltaan kuin mieleltäänkin - Albert alkaa jo epäillä, että Glenna pysyy ikuisena lapsena ajatuksiltaan. Tamma on kuitenkin ylettömän kiltti, eikä hallakko voisi ikinä, missään nimessä satuttaa ihmistä, joten vaikka tuo joskus leikkimielellä näyttelee näykkivänsä, jopa kohottaa kaviotaan potkuun, ei ole syytä pelkoon. Glennalta löytyy energiaa vaikka muille jakaa ja toisinaan se on jopa hieman liian touhukas, pyöriskellessään ympäri karsinaa, kun sitä yrittää harjata. Näinä päivinä on paras laittaa tamma ihan riimunnarulla kiinni, vaikka se muulloin ei olisikaan tarpeellista. Kaipa tuo vanhentuessaan menettää sitten lopulta osan yli-innokkuudestaan, mutta sitä odotellessa meidän täytynee sietää näitä Glennan jekkuja ja hyväntahtoisia temppuja. Ja vaikka ilkikurinen poni joskus, esimerkiksi karsinasta karattuaan aiheuttaa ryppyjä ihmisten otsille, loppujen lopuksi jokainen Puskalassa käyvistä on kiintynyt ihanaan tammaan.

Hoitotoimenpiteet ovat Glennan mielestä varsin mukavia ja usein ne saavat duracell-ponimme jopa rauhoittumaan hetkeksi aikaa. Joinakin päivinä, kuten yllä mainittu, on tarpeen laittaa Glenna kiinni, koska muuten ylenpalttisesta häärimisestä ei tule loppua. Kaikenlaiset hellyydenosoituksetkin kelpaavat pikkutammalle, varsinkin tutuilta ihmisiltä, mutta ei sillä ole mitään vieraitakaan vastaan - eikä varsinkaan vieraiden tuomia herkkupaloja. Kaviotkin nousevat nätisti, ja puhdistuksen aikana älyää Glenna jopa seistä hetken aloillaan.
Taluttaessa ei ole muuta ongelmaa kuin se, että Glennan mielestä ihminen kulkee aina liian hitaasti. Tammalle pitää näyttää, että ihmisen vauhti on oikea vauhti, jotta paikasta-toiseen-narussa-kulkemis-sessioista tulisi yhtään mitään, ja tietenkin se jo Puskalan vakioksi noussut temppu, jossa kierretään naru turvan ympärille, tepsii useinmiten.

Ratsastaessa Glenna tarvitsee heti alkuverryttelystä lähtien reippaita, tarkkoja pidätteitä, jotta lopettaa päätön kana-juoksemisen ja pystyy keskittymään tehtävään. Jos ratsastaja onnistuu tässä jo heti alkuun, sujuu loputkin hyvin, sillä Glenna on omalla tavallaan osaava ja kuuliainen ratsu, taitaen jopa helpon A:n asioita, mikä on Puskalan mittakaavassa jo aikamoinen saavutus. Hallakko kuitenkin tarvitsee myös päättäväisen ja taitavan ratsastajan, jotta suostuu toteuttamaan pyydetyt asiat.
Kuten mainittu, kouluratsastuksen saloihin perehtymisessä Glenna tunnetaan täällä Puskalassa mainiona, ei löydy montaa paremman tasoista. Tosin tämä taso riippuu kyllä myöskin päivästä, sekä tietenkin selässä istujasta. Avut menevät kuitenkin läpi aika helposti, joskin pidätteiden kanssa pitää tehdä aluksi töitä - luultavasti Glenna sitten iän ja kokemuksen kerryttyä oppii vieläkin enemmän, vaikkapa juuri näiden pidätteiden osalta.
Esteillä hallakkoa, nuorta tammaa voisi kuvailla ehkä hieman herkemmäksi ja valppaammaksi kuin tasaisella, mistä lie sekin johtuu. Yhdeksänkymmentä senttiä ylittyy kuitenkin melko vaivatta, ja seuraillaan, josko Glenna jonakin päivänä pystyisi parempaankin. Tamma ei kyttäile turhia, vaan menee esteen yli turhia pohtimatta. Vauhtikaan ei ylly kovin hurjaksi, kunhan saa pidätteet ratsastettua läpi.
Maastossa Glenna on jonkin verran rauhallisempi - ei vauhtiin ehdi keskittyä, kun metsässä on niin paljon muuta tutkittavaa. Tamma onkin ihan kiva maastoilukaveri, ei säikkyile luonnon ääniä, ei spurttaile ilman lupaa. Glenna on kuitenkin mukava ratsastaa niin kentällä kuin maastopoluillakin.
Maastoesteet eivät ole niin Glennan heiniä, mutta kyllä nekin sujuvat. Varmaankin ainoa laji, missä hallakko tarvitsee ollenkaan kannustusta kovempaan vauhtiin: laukan tahti meinaa hiipua kesken lähestymisen, kun vierellä pilkahtaa mehevä voikukka. Oma keskittyminen ei saa herpaantua hetkeksikään, jos aikoo saada Glennan esteelle - ja vielä sen ylikin.

Vedessä polskimisessa ei ole Glennan mielestä mitään vikaa, mutta ei se tamman lempipuuhaakaan ole. Suihkuttelu pesarissa on sen sijaan nuorelle tammalle mieluista, erityisesti, jos pesijä on sen verran varomaton, että Glenna saa otteensa letkusta, sillä silloin me kaksijalkaiset saamme kastua!
Puskalan eläinten, tallikissan ja -koiran kanssa se tulee hyvin toimeen, ja yksi Viivin lempinukkumapaikoista onkin pienen ponin leveä selkä.
Kisojen tunnelma herättää Glennassa levottomia tunteita, mikä ei ole oikein hyvä lisä tamman ainaiseen energisyyteen. Jos ratsastaja kuitenkin saa hallakon kisapaikallakin kuuntelemaan, onnistuvat kilpailut yleensä hyvin.

Sukutaulu

I: Slaine of Swildie	Ii: Djoehem Rashid
	Ie: Sayer's Hotshot YIRO †
E: KLF Gormlaith	Ei: KLF Diggy Loo
	Ee: AV Gletta

Kilpailukalenteri

Päivämäärä	Paikka	Laji	Luokka	Sija
-	-	-	-	-
-	-	-	-	-
-	-	-	-	-

Jälkeläiskalenteri

Isä / Emä	Varsan nimi	Syntynyt	Omistaja
o/t. -	-	00.00.0000	-, -